Pään sisällä tehosekoitin.

Vielä kuukausi, että pääsen kotiin!

Kolme viikkoa!

Parisen viikkoa niin lähtö..

Viikko.

Alle.

.

Tänään!
Tänään.
Jo tänään.

Nyt se oli siinä. Tänään meitä lähti ensimmäinen satsi, ollaan varmaan ekat vaihtarit, tai ainakin ekojen joukossa, jotka lähtee.

Harpa.  

Eräs helmikuinen aamu, kun käppäilin salille. Noi jouluvalot on tosi vakuuttavat. Veikattiin, että koska ne on kiedottu oksien ympärille, niin ne on puissa ympäri vuoden. Mutta kesällä tietty ilman valoja, kun on muutenkin valoisaa yöllä.  

Erään talon vaikuttava jääpuikkomuodostelma.  

Nuo ekat kohdat on tismalleen omasta ajatusmaailmasta tästä matkan varrelta ja noita tuli pyöriteltyä hyvin pään sisällä. Aluksi kavahdin ajatusta että "pääsen" kotiin (ja meinasinkin huijata ja kirjoittaa toisen verbin), mutta tuo oli juuri se ajatus. Että pääsee kotiin, ihanaa!

Noh, sitten se aika meni taas eteenpäin. Ja taas. Ja sitten olikin enää viikko jäljellä ja tentit edessä. Siihen kummasti havahtuu, kuinka vähän aikaa on jäljellä, ja sitten tulee sellainen pieni paniikki, että wtf nyt jo?

Wohops, hyppy keväisiin tunnelmiin jääpuikkojen seasta. Paikallinen biitsi, olkaa hyvä.  

Reykjavíkin keskusta-alueen ainoa metsä.  

Kaveri.  

Fiilikset on aika hyvin pyöritelty tehosekoittimessa, ja siellä ne hyrrää vieläkin. Vaihdossa oli ihanaa olla ja mulle jäi paljon hyviä muistoja, mutta toisaalta kotona odottaa myös paljon uutta ja jännää, enkä millään pysty rauhoittumaan ajatuksesta että pian ollaan kotona! Oon samaan aikaan niin innoissani, mutta samalla super haikeena, ja roskia lentelee silmiin.

Jos joku tulee (aika todennäköisesti) ja kysyy, että millaista siellä vaihdossa oli, niin vastaus on varmasti todella sekava. Totta kai voisin hehkuttaa pää pinkkinä kuinka ihanaa oli, mutta ei se olisi se todellinen kuva, se on se versio mistä on leikattu toinen puoli pois. Vaihto otti ja antoi ihan pirusti, eikä sitä oikein osaa summata yhteen. Enkä ehkä oikein haluakaan summata tällaista kokemusten kirjoa.

 Ah, Reykjavíkin katutaide! 

Kaikille on varmaan suhteellisen selvää, että tämä postaus oli tämän blogin viimeinen. Ihan jo tammikuussa koin, että blogista jää mulle paremmat muistot, kuin kuvista ja vaihtoraportista, ja suosittelen ehdottomasti että tulevaisuuden vaihtarit kirjoittavat blogia. Ja ihan omaan tyyliin, totuutta kaunistelematta.

Vielä kuukausi sitten olin ihan mielissäni ajatuksesta, että kotiin. Pyörittelin mielessäni ajatuskysymystä, että ketäköhän jää ikävä. Kuukausi paljastui tämän kysymyksen osalta mullistavaksi ajaksi, ja nyt voi jo sanoa että aika monta ihanaa tyyppiä jää tänne, muttei suinkaan taakse.

Näkymä koti-ikkunasta. Kuu on ihana! 

Musta huumori, suosittua vain Suomessa ja Islannissa. 

Tämä teksti oli kaupan ulkopuolella, heti poistumisoven edessä. "Bottled water is tap water."  Oi Islanti. 

Vaellus Esjalle. 

Kukaan ei oikein tiedä, miksi nuorisojoukot olivat pukeutuneena kaikenlaisiin asuihin. Mutta liikennemerkkipuku! Haluan.

Mulle jää taakse nyt sellainen paikka, mis mulla on ollut koti ja minkä tiiän hyvin. Nyt sit on aika mennä, tai itseasiassa tulla, takas toiseen kotiin. Nyt on aika palata Suomeen.


Kiittäen,
íloiten,
vielä kerran,
aloitan kumartamaan,
Ja!
Kaikella ivallisella rakkaudella:
Yeah.
Ensi kertaan,
räjähdän. 

Reykjavík.

Vaihtoon Islantiin?

Sinä, joka haluat Islantiin vaihtoon, kuulolle!

Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä jo aikaa sitten, koska halusin tehdä informatiivisen paketin niille, jotka suunnittelevat Islantia vaihtokohteekseen. Aluksi suunnittelin, että kirjoitan opiskelusta ja asumisesta erikseen, mutta nääh, menkööt samaan. Eli te, joita Islanti houkuttaa vaihtokohteena, saatte tästä yhdestä postauksesta paljon irti.

Kivimies. 

Hakuprosessi
Nordplus-prosessi (tai no, kauppislaisilla se on Norek-verkosto) oli suhteellisen helppo. Eka haet omalta yliopistolta lupaa vaihto-opiskelijaksi nimeämiseen, sitten kohdeyliopistolta hyväksyntää ja voilà. Papereita ei näin pohjoismaiden välisessä vaihdossa tarvinnut juurikaan lähetellä, mutta niissä pienissäkin paperiselvityksissä ohjeistukset olivat sekavat ja turhautumista saattoi esiintyä.

Kannattaa pitää muistissa, että kohdeyliopisto tekee viimeisen päätöksen, eikä pelkkä kotiyliopiston nimitys tee vaihtoa varmaksi. Syyt kohdeyliopiston kieltäytymiseen koskevat yleensä kielitaitoa: jos haluat opiskella kohdemaan kielellä, tulee sitä kieltä osata ja standardit saattavat vaihdella yliopistokohtaisesti. Itsehän tein legendaariset: hehkutin facessa vaihtopaikkaani jo nimitysvaiheessa, ja myöhemmin hoksasin, että hupsista saatana, eihän se vielä varma ole!


Yliopistot
Reykjavíkissä on kaksi yliopistoa: University of Iceland ja University of Reykjavík. Opiskelen itse ensimmäisessä, jälkimmäinen on yksityiskoulu, mutta molempiin pystyi hakemaan ja molemmissa on vaihtareita. En voi verrata yliopistojen opetusta/kurssitarjontaa keskenään, mutta sijaintia voin avartaa: jos haluat käydä laitakaupungilla koulusi, valitse UoR, mutta jos haluat keskustan tuntumaan, valintasi on UoI.

UoI:ssa on useita eri rakennuksia ja kampusalueita taitaa olla kaikkiaan kolme. Välillä opiskelijat joutuvat kurssivalinnoista riippuen kävellä 30min toiselle kampukselle, mutta itse olen välttynyt siltä. Kahviloita löytyy useasta rakennuksesta, mutta isoa ruokalaa ei ole. Täällä ei harrasteta opiskelijalounaita ja lounaan hinta on 8€:n luokkaa, usein säästösyistä teen kotona ruokani.

UoI:lla on pieni mutta nykyaikainen kuntosali, joka on kovassa käytössä edullisen hintansa vuoksi. Muilta olen kuullut huhuja laitteisiin jonottamisesta, mutta itse olen valinnut treeniaikani hyvin (ainakin tähän asti, kop kop) ja aina kun olen ollut siellä, olen päässyt tekemään harjoitukseni ilman sen suurempia harmistumisia. Eniten ärsyttää jumppamimmit, jotka kuuntelevat musiikkia ilman kuulokkeita: pliis beibet, minä en salilla halua kuunnella Justinia.

Kurssit
Hakuprosessiin kuuluu learning programmen täyttäminen, missä ilmoitat etukäteen kursseja, joista olet kiinnostunut. Nooo, nämähän ovat vasta kiinnostuksen kohteita ja todennäköisesti joudut uusimaan learning programmesi kokonaan täällä paikan päällä, koska kurssivalikoima vaihtelee vuosittain. Kurssien järjestelyyn menee aikaa, koska joudut lähettämään useita sähköposteja eri osastoille ja kysymään osallistumislupia, mutta järjestelyihin on onneksi varattu aikaa se pari viikkoa, joten no hätä!

Kurssit mitä valitsin ovat sekä kauppatieteellisiä että viestinnällisiä. Tiedossa on vain yksi tentti, mutta sitäkin enemmän ryhmätöitä, esityksiä ja tehtäviä. Täällä siis ihan oikeasti joutuu tekemään töitä noppien eteen, ei tämä ollutkaan pelkkää lonkan vetämistä. :D Tämä on ehkä vähän yleishyödytöntä jankuttamista, mutta kurssien uudelleen valintavaiheessa kannattaa valita oikeasti itseään kiinnostavia kursseja. Vaikka mielenkiintoisissa kursseissa voi olla enemmän töitä, mutta niiden tekeminen on mieluisampaa tai muuten yleishyödyllistä, esimerkiksi CV:n päivittäminen ja työhakemuksen tekeminen. Yleinen suositus on myös valita kursseja, joita ei voi lukea kotiyliopistossa: esimerkiksi yksi kurssini, Future of Work, on niin mielenkiintoinen, että aihepiirit pyörivät mielessä useamman tunnin luentojen jälkeen.


Opiskelu ja kirjat
Opiskelu Islannissa on paljon itsenäisempää kuin suomessa ja koulua mulla on kolmena päivänä viikossa 3-4h päivässä. Kun intensiivisempi kurssi alkoi, parina päivänä tunteja kertyi 8h kieppeille. Yhdistelmä lyhyet päivät ja harvoina viikonpäivinä ei ole välttämättä paras mahdollinen vaihtoehto minunlaiselle, jolle aloittaminen on todella raastavaa, mutta jotain positiivista: opinpa itsekuria.

Luennot ovat jokseenkin vapaamuotoisempia kuin Suomessa. Opiskelijat kommentoivat luennoitsijan aiheita ja esittävät kysymyksiä, ja vain harvat luennoista ovat kalvosulkeisia. Kahvitaukoja on niin paljon, ettet edes ehdi kyllästyä opettajien puheeseen, saati näpertää puhelimen kanssa, mikä on ihan huippua!

Tässä vaiheessa on hyvä mainita kirjoista, joista kysellessäni ensimmäinen ajatus oli, että vad i helvete. Opiskelijoilla on tapana ostaa kirjansa. Ihan kaikki tarpeelliset. Kuulemma e-kirjoina, koska ovat vähän edullisempia. Vaihtarit eivät tee kursseilla poikkeusta, vaan tätä samaa ostamista odotetaan myös meiltä. Onneksi minulla on vain yksi tentti, johon todennäköisesti aion ostaa kirjan 25€:lla. Ehkä voin sen verran satsata (tuo hinta on siis muihin kirjoihin verrattuna puoli-ilmainen), mutta tämä tieto olisi ollut ihan jees saada etukäteen.

Yhdellä kurssilla kävin Norræna húsiðissa, missä on pohjoismaista kirjallisuutta. Vanhat muumi-kirjat on niin suloisia! 

Tutor
Tutori löytyy, mutta kuten monissa maissa, vaihtareiden avustaminen on heille hyväntekeväisyyttä. Kerran me nähtiin koululla ja olen kysellyt apuja facebookissa, mutta sanotaanko niin, että voin olla onnellinen, kun minun tutorini vastaa kysymyksiini. :'D


ESN
Vaihtareiden suurin tukiverkosto ja turva, ESN. Jokaisen vaihtarin tulisi tutustua ennen vaihtoon lähtöä maakohtaisiin ESN-sivuihin, ne sivut ovat ajankohtaisia tietokeitaita. Islannissa ESN mielestäni oli alkuun todella aktiivinen ja järjesti erilaista puuhailua, kuten leffailtoja, neulontatilaisuuksia sekä tee-se-itse -iltoja, mutta nyt voisi olla pientä kritiikkiä havaittavissa, koska ESN tuntuu unohtaneen meidät, eikä järkkää oikein mitään. Vain yksi reissu on tehty, joka oli Akureyrin kaupunkiin Pohjois-Islantiin laskettelemaan.

(ESN:ää (ihan Jyväskylässäkin) ovat pikkulinnut syyttäneet rahastuksesta, mutta en edes ole jaksanut lähteä laskemaan kustannuksia, itse maksan myös helppoudesta sekä siitä yhteisöstä, mikä reissuille osallistuu. Ja meillä oli ihan huippu reissu!)


Asuminen
Nyt kun on noita opiskelu-asioita avattu, seuraavaksi on vuorossa tekstiä asumisesta ja elämisestä, aloitetaan vaikka aluksi kämpästä ja yleisestä hintatasosta.

Silloin kun aloin etsiä omaa kämppääni, oli etsintä aika kaoottista. Tilanne on tuttu monelle ja mielestäni vaihtarina on ihan mukava auttaa toisia ja ilmoittaa, mistä niitä tietoja löytyy. Olihan siinä hakuvaiheessa pieni paniikki päällä, kun tietää, että 200 muuta vaihtarin etsii omaa väliaikaiskotia.

Ihan aluksi voin sanoa, että aikailu ei kannata. Kun löytää mielenkiintoisen kämpän, sähköposteja kehiin. Asuntoetsinnässä käytin apunani pääasiassa googlea, sähköposteja, facebookryhmiä ja vaihtareiden ilmoituksia facessa. Noh, mistä sitten tietää, mikä kämppä/huone/whatevö on mielenkiintoinen ja mikä ei?

Islannissa ehdottomasti sijaintiin kannattaa panostaa. Jos löydät halvan kämpän Reykjavíkin reuna-alueilta, se tulee maksamaan muiden kulujen kanssa melkein saman verran, kuin keskusta-asunnot (bussikortti, kulkemisen vaivat, taksit, pyöräilystä talvella voin sanoa, että good luck with that). Asuntomme sijaitsee ihan keskustassa, samoin kuin useilla vaihtareilla ja kävelymatkaa Islannin yliopistoon kertyy 15 min ja keskustaan 5 min. ESN Iceland:in sivuilla olikin maininta, että kämppää kannattaa etsiä juuri tältä alueelta, eli alueelta 101 tai läheltä 105, mutta itse suosittelen ehdottomasti 101:stä.

 Minun kotikatuni, eli Bragagata, sekä kaksoisateenkaari! 

Maksan huoneestani 75 000 ISK kuukaudessa. Kurssi oli/on about 1 €= 140 ISK, mutta kurssivaihtojen sekä muiden kulujen jälkeen kurssi on oikeasti lähempänä 1 €= 130 ISK. Eli vuokrani yhdeltä kuukaudelta on about 570€. Se sisältää opiskelija-asuntoloiden tyyliin sähkön, veden ja wifin, ja asun 3 muun ihmisen kanssa, eli keittiö ja pesutilat jaetaan yhdessä.

Eli aika kallista on täällä asuminen. :D Vuokrani on silti todella normaali Islantilainen vuokra ja itseasiassa tarkistin sen usealta paikalliselta ja se on heistä ihan kohtuullinen tällä sijainnilla. Eli jee, mua ei huijattu! Hintataso on suomen hintoihin verrattavissa yleisesti ottaen korkea. Asuminen ja ruokailu on kallista, mutta välillä jotkut tuotteet ovat halvempia kuin Suomessa (ehdin saamaan jo kokisaddiktioni takaisin, koska kokis-tölkki on puolet halvempi kuin kotona). 

Joka tapauksessa täällä on ihan hyvin pärjätty ja omaa rahanmenoa pystyy kontrolloimaan. Esimerkiksi reissaaminen on kallista (varsinkin jos jää säiden johdosta jumiin ja yksi ylimääräinen hotelliyö on edessä), samoin kuin lihan syöminen ja ulkona käyminen. Mutta you know, kyllä täällä kannattaa käydä muuallakin, kuin pelkästään pyöriä Reykjavíkin liepeillä. 

Mitä vaihtarin tulee ottaa huomioon:
1. Yliopisto ei tarjoa asunnon etsimiseen mitään apuja. Se on tarjonnut aikaisemmin, muttei enää ja se on ihan perseestä. Vaihtarille jää siis vaihtoehdoiksi hakea asuntoa opiskelija-asunnoista yliopiston vieressä, guest houseista tai yksityisiltä vuokranantajilta. Kaikissa vaihtoehdoissa hinnat ovat aika lailla samaa luokkaa, eli opiskelija-asunnotkin ovat kalliita.  

2. Keskeinen sijainti. Kävellen pääsee kaikkialle, halvat vuokrakämpät muuttuvat kalliiksi, kun pitää hankkia ökykalliit bussiliput (julkinen liikenne sama kuin Jkl, eli jos missaat bussin niin seuraavaa saa odotella 20min tai enemmän, yöllä niitä ei liiku). 

3. Mitä vuokra sisältää (vesi, sähkö, wifi, lämmitys). Yleensä ilmoitetaan julkaisussa.

4. Useissa vuokrailmoituksissa on mainittu, että kuinka pitkä matka asunnolta on lähimmälle uima-altaalle. Islantilaiset ovat hulluina niiden uima-altaisiin. 

5. Kesälle asunnon etsiminen on täyttä tuskaa, koska kesä on turismin high season. Kesällä siis asuntoa voi joutua vaihtamaan kuukausittain, koska vuokraajat eivät halua vuokrata pidemmäksi aikaa, turisteilta saa enemmän massia irti.

Lopuksi vielä vähän sivustoja, mistä voi olla apua:
http://www.esn.is/ ESN, mistä löytyy paljon infoa asuntoon, opiskeluun, elämiseen ja jopa pakkailuun. 

http://english.hi.is/university/accommodation_0 parit linkit, mistä lähteä alkuun. Itse löysin asuntoni FS:n sivuilta (eli alempi linkki).
Facebookin Leiga-ryhmät. Siellä ilmoitetaan vuokrakämpistä ties mistäpäin Reykjavíkiä, mutta osa ryhmistä ovat keskittyneet tietylle alueelle.


íloiten,
vielä kerran,
aloitan kumartamaan,
Ja!
Kaikella ivallisella rakkaudella:
Yeah.
Ensi kertaan,
räjähdän.

Saarikierros vol.2 ja Skyrin lento.

Kierros jatkuu, jutunjuurta on paljon, joten heti suoraan asiaan.

Kolmas päivä alkoi puhelinsoitolla tiepalveluun ja saimme tiedon, että tiet ovat luultavasti auki koko päivän. Pohdittiin paljon, että kannattaako ottaa riski vai mennä suosiolla etelän kautta takaisin Reykjavíkiin. Päätettiin lähteä riskillä pohjoiseen, kun kerran niin oltiin suunniteltu ja teiden pitäisi olla ok. Ja onneksi mentiin!

Päästiin ajelemaan tällaisessä säässä. Vaikka tie oli ihan peilijäässä, oli täyttä luksusta, kun näki eteensä!  

Täs ollaan Mývatn-järven kupeilla. Meidän mielestä järvivesi oli kivan sinistä ja samalla pysähdyttiin tosi kivassa kahvilassa. 

Kahvilassa oli navettatila, minne henkilökunta pääsi. Siinä me pidettiin silmäpeliä vasikan kans ja se kurkki tuolta luukusta. 

Mutta parasta antia Mývatn antoi silloin, kun päästiin katsomaan Dimmu Borgirin laavamuodostelmia! Ja kyllä, kyseisen bändin nimi tulee näistä kivistä, pimeästä kaupungista. 

Lähdettiin jatkamaan kohti Akureyriä, missä suunniteltiin pysähdystä. Matkalla ajellessa nähtiin yhdessä välissä napakettu! Se pinkoi minkä tassuistaan pääsi tien yli ja hetken ajateltiin että oliko se nyt mikä eläin. Google sen sitten ratkaisi ja kuvia vertailemalla napakettuhan se oli! Ja ei siellä vuorilla mitään kissojakaan elele.

Matkalla Akureyriin pysähdyttiin Goðafoss-vesiputoukselle. Siellä oli aika täyttä, meinaan että turisteja riitti, mutta kun pari paappaa potki laidan yli niin hyvin mahtui *vitsi*.

Goðafoss. Se on paljon ruhtinaallisempi livenä.  

Nää vuoret!  Niihin ei vaan voi kyllästyä!

Huomasit varmaan, kuinka nyt ollaan ajettu takaisin talvesta ja lumikasojen keskeltä kevääseen? Eroa on sellaiset 350km, eikä edes voida puhua, että kevätkuvat olisi jotenkin "etelässä". 

Akureyrissä tehtiin päätös, että 700km riittää ajoa yhdelle päivälle, eli varattiin yksi ylimääräinen yö hotellissa ennen Reykjavíkiä. Akureyrissä ei turhia vitkuteltu, vaan lähdettiin katsomaan merivettä juovaa lohikäärmettä.

Siinä se, eli Hvítserkur, sitä merivettään lipittää. 

Tuolla kuvassa musta piste on helikopteri. Ajettiin just silloin, kun liikennetapaturman jälkeen tie avattiin, ehittiin näkeen kun yhdeltä pysähdyspaikalta ambulanssi ja poliisi lähti pillit päällä tapahtumapaikalle. 

Alettiin olla jo aika väsyksissä, joten Hvítserkurin jälkeen ajettiin vaan kohti majapaikkaa. Meidän viimeinen hotelli oli 100km päässä Reykjavíkistä, Borgarnesissa. Se oli tosi hyvä valinta, sillä seuraavana eli viimeisenä matkustuspäivänä päästiin jatkamaan suoraan kohti Golden Circleä, eikä tarvinnut ajaa edes takaisin Reykjavíkiin ja pois. Seuraavana päivänä siis oli tiedossa aamulla aikainen herätys ja liikkeelle. Eka piti kuitenkin ajaa lähemmäs Reykjavíkiä merenalaista tunnelia pitkin.

Ja tunnelilla oli viikset!!! VIIKSET! Tunnelilla! Ihan mahtavaa, so hipster. 

Ekaks Golden Circlellä pysähdyttiin Þingvellirissä. Se on se paikka, missä Islanti jakautuu Amerikan ja Euroopan osiinsa. Tehtiin huomio, että autoja ja ihmisiä oli paljon enemmän kuin esim pohjoisessa, joten sen oikeasti huomaa, milloin liikutaan turistikohteissa. Etelässä oli myös enemmän väkeä. Eniveis, Þhingvellirin jälkeen suunta kohti Geysiriä ja sen lähettyvillä olevaa vesiputousta Gullfossia.

Þingvellir ja siellä oleva pikkuvesiputous.  

Itse Geysir. Geysir on purkautunut viimeksi vuonna 2000, joten siitä on turha odottaa mitään aktiivisuutta lähiaikoina. Tää olikin aika suuri pettymys. Meil oli kuvitelmat, että koska alue on nimetty kyseisen luontokohteen mukaan, niin se olisi sitten se nähtävyys. Sitä paitsi täällä haisi rikki. 

Ei Circlellä kuitenkaan tarvi ihan lannistua. Geysirin viereinen kuuma lähde purkautuu about 10min välein, eli jotain purkauksia pääsee täällä todistamaan. 

Gullfossin vesiputous. Oli hieno, mutta tuuli oli niin kylmä, että naama jäätyi parissa minuutissa.  

Pääteltiin, että tää kyltti on eläinlääkärin kyltti. Aivan huippu! 

Takaisin Reykjavíkissä! Käytiin pyörähtämässä parissa outletissa, josko olisi löytynyt jotain hyvää ja edullista, mutta meistä kumpikaan ei ostanut mitään. Vähän jäi kyllä pari asiaa harmittamaan, mutta bussillahan mä pääsen niihin vielä kiertelemään...

Viimeisenä iltana käytiin tossa Reykjavíkissä maistelemassa paikallisia oluita ja kokeiltiin tietty irkkupubia. Paikalla on paras nimi ikinä ja vaikka alakerrassa oli keikka, se ei kuulunut liian kovaa yläkertaan.

Onko edes paras nimi pubille? 

Islanti on nyt pyörinyt koko maailman uutisissa hästägin #panamapapers alla. Ja tokihan sitä piti käydä katsomassa pääpäivänä, miten se Skyr lentää kaupungintaloa kohti! Harmillisesti se tapahtui muualla, kuin tuossa mun kohdassa. Mutta ääntä lähti ja toimia tapahtui, power to the people!

Panoramaa tältä aamulta. Olin just menos salille, kun tajusin et ei hitsi, tääl on ihan kunnol kevät! 

Kevät on rakkautta <3


vielä kerran,
aloitan kumartamaan,
Ja!
Kaikella ivallisella rakkaudella:
Yeah.
Ensi kertaan,
räjähdän.

Saarikierros vol1.

Pääsiäinen alkoi heti, kun Joonas asteli Keflavikin lentokentällä mua vastaan. Ei vaan voi kuvailla mille tuntuu, kun näkee toisen 3kk jälkeen. Oi että! Nyt Joonas ottikin jo lennon kohti Espanjaa ja vasta-ajettuja golf-kenttiä, joten mä ajattelin laittaa heti tekstin tulille ja kertoa meidän reissusta. Ja ihan huippua meil olikin!

Ihan aluks aloitetaan tärkeimmästä: tuliaisina sain Jallua, kirpeitä karkkeja, suklaata ja salmiakkia. Aaaaah. Sitten yks H&M:n perustoppi, koska kissan kynnet oli menneet yhdestä läpi ja nyt ne reiät alkoi olemaan jo aika *kröhöm* huomattavat. Täällähän ei mitään henkkamaukkoja ole ja Lindexkin tuli viime syksynä. Sieltä jos meinaat perustopin ostaa, sille tulee hintaa 15€, joten shoppailua on tullut välteltyä ja huolella. 

Sitten itse reissuun! Kierrettiin siis koko Islanti. Tavoitteena oli aloittaa etelästä ja kiertää idän kautta pohjoiseen, josta tultaisiin takaisin Reykjavíkiin ja Golden Circlelle. Eli oltaisiin kierretty koko saari (Ring Road) ja sellainen pienempi turistitie (Golden Circle) yhteensä neljässä päivässä. Niinhän me tehtiinkin, mutta... 

Eka päivä alkoi oikeinkin mallikkaasti: aurinko paistoi ja kaikki sujui hyvin, KUNNES GOOGLE MAPS PETTI ja osoitehaku ohjas meidät 200m väärään kohtaan. Tässä vaiheessa siis oltiin etsimässä meidän vuokra-autofirmaa rinkat selässä ja pienessä kiireessä, koska haluttiin lähteä ajoissa matkaan. Oltiin vuokrattu auto Nordic Car Centrestä, mutta kyseistä paikkaa ei ollut edes olemassa, vaan paikan nimi oli joku Central Car Rental. Mutta meidän varaus oli siellä tallessa ja alkusäätöjen jälkeen päästiin matkaan, tai itseasiassa ajamaan ekalle huoltoasemalle tankkaamaan, koska kyseisessä paikassa autoa ei tarvitse palauttaa täydellä tankilla. 

Day 1, maisemia:

Eka nähtävyys oli Seljalandsfoss-vesiputous. Siellä me ja muut turistit kierrettiin putous, kun sinne taakse pääsi kävellen. Samassa paikassa oli pari muutakin putousta, mutta yksi (Gljúfrabúi) oli kallion välissä. Sinne pääsi loikkimalla kiveltä kivelle ja osa pulahti veteen matkan varrella. 

Seljalandsfoss. 

Seljalandsfoss. Tuossa oikeassa laidassa näkyy pieniä vaaleita pisteitä, ne on ihmisiä.  

Gljúfrabúi.

Vesiputouksien jälkeen suuntana oli mustan hiekan ranta, "the killer beach", Reynisfjara. Tällä kyseisellä rannalla kuoli yksi turisti tässä keväällä, koska oli mennyt liian lähelle aallokkoa ja paluuvirta oli vetäissyt mukanaan. Tästä tulikin mieleen, että edellisessä postauksessa sanoin turistien olevan tyhmiä: no, tälläpä rannalla ei ollut kunnollisia kylttejä varoittamassa aallokosta. Tai oli siellä yksi infotaulu, mutta siitä ei saanut nopealla vilkaisulla mitään käryä, että jostain varoitettaisiin. Tähän löytyisi aivan varmasti jokin ratkaisu, mutta nyt oli kyllä puutteelliset varoitukset. 

Reynisfjara, taustalla näkyy vähän Dyrhólaey-kivimuodostelmaa. 

Samaisella rannalla olevat kivimuodostelmat, Reynisdjangar. 

Rannan jälkeen ajateltiin pysähtyä Víkissä ja vähän huoltaa meidän autoa. Pyyhkijät olivat mitä olivat ja kuskin puolen pyyhin oli vielä huonompi, kuin apukuskin. Tällaisten tilanteiden sattuessa kannattaa niellä tappio ja ostaa uusi pyyhin about 10€:lla, koska sitten kun se sade yllätti, oltiin aika onnellisia uudesta pyyhkijästämme. 

Next stop: Skaftafell, Svartifoss ja Jökulsárlón. 

 Skaftafell on luonnonsuojelupuisto, missä päästiin vähän vaeltelemaan. 

No mitäpä veikkaatte, oliko pakko käydä Svartifossilla? Oli.  

Jökulsárlón. 

Jökulsárlón ja hylje! Niitä oli tuolla paljon, mut joku brittituristi HEITTI VETEEN jonkin kiven, että hylkeet säikähti ja ui pois. Haluttiin tökätä tyyppi lohkareen perässä uimaan. Olisi ollut aika virkistävä kylpy, koska Jökulsárlón muodostuu Vatnajökul-jäätiköltä sulaneesta vedestä ja jäälohkareista. 

Jökulsárlón ja Vatnajökul. 

Ekan päivän osalta oltiinkin sitten siinä. Ajeltiin majapaikkaan Höfniin, missä oli aika monta muutakin turistia. Tarkoitus oli käydä syömässä, mutta ainut paikallinen houkutteleva mesta oli niin täynnä, että ihmiset jonottivat jonotuslistalle. Onneksi meillä oli eväitä, niitä ilman ei kannata suunnitella reissuja! 

Jo pelkästään postaus ekasta päivästä on näin pitkä, että aattelin jakaa tekstiä. Vaikka pääasiassahan noi kuvat tuo lisää pituutta, mutta voin vannoa, että ne on valittu tähän aika tarkalla seulonnalla. :D Jatkan tähän vielä toisen päivän, mikä ei sitten sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan...

Toinen päivä alkoi auringonpaisteessa, mutta kiitettävässä islantilaisessa viimassa. Lähdettiin Höfnistä ajamaan kohti seuraavaa etappia, mikä olis ollut Akureyrin kaupunki keskellä Pohjois-Islantia. Lyhyin reitti ei tullut kyseeseen, koska kyseinen tie oli merkitty punaiseksi. Meidän piti siis mennä rannikkoa pitkin ja kiertää matkaan 100 kilometrin verran extraa.

Punaisella merkinnällä tarkoitan merkintää nettisivuilla, mikä ilmoittaa teiden kunnon. Täällä on sellainen tiepalvelu kuin road.is, mikä näyttää Islannin kartan ja sieltä aluekohtaisesti tiet ja niiden kunnon. Esimerkiksi punainen tienpätkä tarkoittaa "impassable" ja sinne meneminen on omalla vastuulla. Kerran meinattiin uhmata näitä merkintöjä, mutta sitten kun tuli vastaan "suljettu"-kyltti, niin ajateltiin, että parempi olla leikkimättä. Merkinnät muuttuvat päivän mittaan, joten sivua kannattaa päivittää usein.

Vuoria aamuauringossa. 

Tässä näkyy hyvin, miten säävaihtelut tapahtuu. Aurinko paistaa ja taivaalla pilkahtaa sinistä, mutta samalla paksu harmaa pilvikerros syöksee lunta. 

Tälle näyttää road.is. Meidän matkalle sattui vähän mutkia. Nuo tiet, mitkä on merkattu punaisella ja niiden päällä on keltapunainen pallo, on ihan kokonaan suljettu. Ja meidän oli just tarkoitus mennä Egilsstaðirista Reykjahliðiin. 

Tälle näytti ajelu viimeiset 30km. Välillä edessä oleva auto katosi ja oltiin ihan täysin sokeita. Tuossa tien reunassa on keltaiset tiemerkit 10m välein ja nekin katos välillä. Lumisade vielä olisi ihan mennyt, mutta tuuli lennätti sitä lunta jokaisesta astekulmasta. Välillä ei tiedetty, että ollaanko jyrkänteen reunalla vai onko vieressä tasaista maata, kun kaide katosi. Meillä oli onneksi isompi auto, mutta yksi pariskunta teki fiksusti ja kääntyi takaisin pikkuisella Fordillaan, sillä ei olisi päässyt penkkojen yli.

Oltiin saatu tarpeeksemme lumipyryssä ajamisesta, joten pysähdyttiin Egilsstaðiriin. Siellä soitettiin tiepalveluun, missä sanottiin teiden olevan suljettuna, mutta huomenna pitäisi avautua. Eipä sen kummempia kuin peruuttamaan hotellia Akureyristä ja varaamaan uutta majoitusta, mikä löytyi todella helposti ja nopeasti. Vaikka Egilsstaðir on ihan pikkukaupunki, löydettiin paikallinen ravintola, mikä oli todella mainio! Siellä oli jopa vähän edullisempaa syödä, kuin Suomessa, mikä in Islannissa äärimmäisen harvinaista. Mentiin syömään, törmäsin vaihtarikaveriin samassa ravintolassa (ja tietysti olin ajatellut, että turha laittautua kun ketään en tunne) ja sen jälkeen unille. Seuraavassa postauksessa vuorossa on kolmas ja neljäs päivä.

Ja! Elli toimii ensi syksynä tutorina JSBE:n maisterivaiheeseen tuleville! JEEE! Ihan huippua! 

aloitan kumartamaan,

Ja!

Kaikella ivallisella rakkaudella:

Yeah. 

Ensi kertaan,

räjähdän.